Blogi: IHAN VÄÄRÄÄ VESSAPAPERIA, capri leggingsit ja pari muutakin asiaa parisuhteesta

”Kaikilla muilla menee hyvin, tai ainakin paremmin kuin meillä.”

Onko vastaava ajatus käynyt joskus mielessä? Tunnetko kateutta toisten onnesta? Nykypäivänä ihminen saattaa joskus kuvitella, että kaikki sosiaalisesta mediasta luettu siirappi on totta, tai koko totuus. Kynttiläillalliset, yhteiset illanvietot, lomamatkat, niitä tuntuu olevan toisilla elämä pullollaan, ah ja voih. Ei pidä paikkaansa. Ne ovat vain ajatuksiasi, sillä ihmisen mieli tekee helposti tepposet. Kyllä niitä karikoita löytyy joka ikisestä parisuhteesta ja jos ei löydy, niin silloin on jotain todella pahasti pielessä. Karikoita on ja tulee aina eteen, mutta onkin aivan eri juttu, kuinka niistä luovitaan ohi ilman törmäystä. Asia on vain niin, että ihmiset haluavat luoda itsestään tietynlaisen julkisuuskuvan ja väittäisin, että melko harva suoltaa koko elämänsä kirjon nettiin. On kiva kirjoitella vain niitä parisuhteen mukavia tapahtumia ja jättää negatiivinen puoli pois, eikö vain? Lukijalle riittää yksikin luettu kaunis mielikuva ruusuisesta parisuhteen hetkestä, jolloin mielikuvitus tuottaa helposti loput puuttuvat, kauniit palaset. Toisten pariskuntien elämän arvellaan ja uskotaan olevan loistokasta kaikilta muiltakin osin. Kateus asettuu mieleen vuokralaiseksi lupia kyselemättä. Vielä parempi lukija on sinkku, ihminen ilman parisuhdetta, sillä silloin katkeruus liittyy kateuden alivuokralaiseksi ihan tuosta vain. Imelän statuksen peukutus Facebookissa on varmasti osittain iloa toisten onnesta, mutta kyllä siellä sinkun ajatuksissa vilahtaa usein kateuskin ja oman menneisyyden kirpakat muistot. Jos taas parisuhteessa elävä peukuttaa toisten upean kynttiläillallisen onnea samaan aikaan, kun oma puoliso maata röhnöttää kalsareissaan telkkaria tuijottaen ja örähtää tuomaan lisää kaljaa pieraistessaan samalla mojovasti, niin ei voi väittää, etteikö kateus kävisi morjenstamassa mielessä. Harvempi siis kirjoittaa ehkä täysin avoimesti, miten puolison tietyt piirteet ärsyttävät, tehdyt ja tekemättömät asiat ottavat kupoliin, tai tapa toimia tietyssä tilanteessa saa raivostumaan. Kannattaa kuitenkin muistaa, että ne ovat silti vain pelkkiä ajatuksia, eivät totuus.

Tai kuten itselleni kävi, kun mies toi kaupasta jättikokoisen paketin IHAN VÄÄRÄÄ VESSAPAPERIA. Kyllä vain, 24 rullaa esteettisesti rumaa, keltaista, karheaa ja tunkkaisen tuoksuista vessapaperia. Kiitos ei. Miehiä tämä ehkä huvittaa täysin mitättömänä asiana ja naisten kotkotuksena, kun taas osa naisista saattaa tuntea jopa myötätuntoa, koska jokin vastaava tilanne on käynyt itsellekin. Miehelle vessapaperi on yleensä vain vessapaperia, eli ihan sama, millä sitä peppunsa pyyhkii. Naiselle, tässä tapauksessa minulle, sillä on taas iso nippu erilaisia merkityksiä. Ne minimaaliset hetket, kun pienten lasten äiti pääsee edes hetkeksi omaan rauhaan vaikka sitten vessaan, ovat todella vähissä (no joo, kyllähän ne lapset sieltä vessan oven alta huhuilee ja rynkyttää pikku nyrkeillään ovea, mutta kuitenkin, ovi on tiukasti kiinni ja äiti saa olla pikkuriikkisen hetken aivan yksin). Puolen minuutin vessakäynti edustaa äidille lepohetkeä, huokaisua, ajatusten kokoamista, omaa aikaa, helpotusta ja vaikka mitä muuta, mistä voisi kirjoittaa vaikka pienen novellin. Olen sisustanut vessan miellyttävillä seinälaatoilla, kauniilla lasisella pesualtaalla, jossa koristeena ihania merestä muistuttavia kiviä ja simpukoita, peilin kautta heijastuu ikkunanäkymä mäntyjen rauhoittavan vihreistä latvuksista, valaistus on mieleiseni, saippua tuoksuu ylelliselle, käsipyyhkeet tarkoin väriskaalaan valittu ja rakkaan ystävän lahjoittama onnenbambu koristaa pöytätasoa Uruguaysta tuomassani vaasissa. Se yksi ainoa paikka, johon pääsen livahtamaan rauhaan kaikesta, on ajan saatossa muodostunut yllättävän tärkeäksi. Ja sitten se jysähtää silmille. Keltainen vessapaperirulla erottuu harmoniasta, kuin mansikka kalakeitosta. Pelkkä vilkaisu siihen lässäyttää fiiliksen. Muistan heti, miten karheaa se on, kuinka se rahisee käsissä, repeää rullasta huonosti ja mikä ihme on tuo paperin tunkkainen ja halpa tuoksu, yök, vessapaperin tulee olla hajutonta! Auditiivinen (kuulo), visuaalinen (näkö), kinesteettinen (tunto) ja jopa hajuaisti tuovat aivoilleni pelkästään negatiiviseksi mieltämiäni ajatuksia. Pettymysten pettymys ja tätä IHAN VÄÄRÄÄ VESSAPAPERIA on vielä jäljellä ne mahtavat 24 rullaa. Meitä vaivaavat tällaiset first world problems, koska elämme hurjan yltäkylläisessä elämässä. Kun elämämme ei ole kolmannen maailman tavoin jatkuvaa kamppailua hengissä pysymisestä, asunnon löytämisestä, ruoan ja vaatteiden etsimisestä jne., meidän mieltämme vaivaavat aivan erilaiset ajatukset ja mikään ei riitä. Täytyy saada parempi älypuhelin, uudempi auto ja eikä missään nimessä ainakaan IHAN VÄÄRÄÄ VESSAPAPERIA.

Aina, kun kyseessä on kaksi itsenäisesti ajattelevaa, tunteita ja kokemuksia omaavaa ihmistä, ristiriitoja syntyy väistämättä. Myös siellä kolmannen maailman köyhillä, vaikka aihepiirit ovatkin toki aivan toista luokkaa. Ihmisen aivot, sinne tulevat aistiärsykkeet ja niiden pohjalta tulevat ajatukset ja tunteet ovat jokaisella ihmisellä omat ja erilaiset. Yhdenkään ihmisen kokemus mistään tilanteesta ei ole koko totuus, vaan se on vain nippu aistien kulloinkin tuomia viestejä ja niistä juontuvia ajatuksia, muistoja ja tunteita. Vaikka kaksi ihmistä on siis täysin samassa tilanteessa, he molemmat kokevat sen aina omalla laillaan pohjautuen tapaansa käsitellä asioita. Kun joku vieraamme on käynyt vessassamme, hän ei ole tiennyt, että pöydällä oleva vaasi tuo minulle hyviä muistoja entisestä kotimaastamme, saati että onnenbambu tuo mieleen juuri sen tietyn ystäväni vuosien takaa. Vieras ehkä huomaa ikkunan ja ajattelee, että onpas kätevää, kun voi tuulettaa, mutta ikkunasta näkyvät, uljaiden mäntyjen siintävät latvat voivat jäädä huomaamatta, saati että hän tietäisi, kuinka ne muistuttavat minua rauhallisesta mökkirannasta Oulujärvellä. Hän saattaa miettiä, että onpa lasisen pesualtaan pohjalla hassuja kiviä ja simpukoita tietämättä, että ne tuovat mieleeni Malediivit ja parhaan kokemani loman mieheni kanssa. IHAN VÄÄRÄÄ VESSAPAPERIA vieras ei välttämättä huomioi edes sen kummemmin, tai ehkä hän voi hoksata, että ai, näillä on näköjään tätä samaa paperia mitä meilläkin. Jollekulle muulle kaikki em. asiat saattavat taas tuoda mieleen aivan jotain muuta. Joku vieras on taas kenties niin syvällä omissa ajatuksissaan, että ei huomaa noista yhtikäs mitään, eikä toki tarvitsekaan. Kenenkään kokemus ei siis ole täysi totuus asiasta ja vaikka en yleensä pidä sketsihahmojen siteeraamisesta, niin tähän on pakko lainata Putouksen Antskua: ”Siul on oikeus siun ommiin tunteisiin.” Kyllä, on oikeus omiin tunteisiin, mutta niin on myös muillakin, aivan jokaisella.

Kuten aikaisemmassa blogissani (”Minua ei ainakaan pysty hypnotisoimaan”) kerroin, ihmisen aivot ovat siinä mielessä jännä kapistus, että ne pyrkivät aina välttämään kärsimystä ja saavuttamaan jotain parempaa. Siinä vaiheessa, kun ihminen tiedostaa aktiivisesti tämän omien aivojensa ”heikkouden” ja muistaa sen kärjistyneessä tilanteessa, on paljon helpompaa suhtautua asiaan siten, että aivojen tuomia ajatuksia, tunteita ja niistä seuraavia reaktioita pystyy hallitsemaan. On nimittäin suunnattoman vapauttavaa oppia muuttamaan omaa suhtautumistaan asioihin, kuin yrittää aina vain muuttaa muita ihmisiä tai ympäröivää maailmaa toisenlaiseksi – tuloksetta. Omaa suhtautumistani vessapaperiin ja siihen, miten mies ei nyt tajunnut tuoda sitä Oikeaa Paperia on siis paljon helpompaa muuttaa, kuin saada tehtyä tekemättömäksi. Kun mies asteli kaupasta sen IHAN VÄÄRÄN VESSAPAPERIN kanssa kotiin, eräs tietty, vahvahko tunne pompsahti välittömästi pintaan pariksi sekunniksi. Aikaisemmin olisin jopa saattanut kimpaantua ja reagoida asiaan kohtalaisen vahvalla kielenkäytöllä, mutta nyt osaan suhtautua asiaan hieman eri tavoin ja tyydyin vain mainitsemaan asiasta lyhyesti. No joo ja kirjoittamaan aiheesta pikku blogin mieheni hersyvän naurun säestämänä, sillä hänellä kuulemma riittää huumorintaju, mikäli minulla riittää tämän julkaisemiseen pokka. Vihoittelu ja sättiminen eivät olisi kuitenkaan muuttaneet sitä tosiasiaa miksikään, että sitä IHAN VÄÄRÄÄ VESSAPAPERIA on nyt se riittoisat 24 rullaa, säkillinen, aivan jättimäinen määrä. Miehelle kiljuminen ei olisi myöskään muuttanut sitä tosiasiaa miksikään, että miehen mielestä hän toi juuri sitä, mitä kirjoittamassani kauppalistassa luki, eli ”wc-paperia” ilman muita lisämääreitä sen pehmeydestä tai väristä. Asiasta nalkuttaminen miehelle seuraavien legendaaristen 24 rullan ajan ei tule myöskään muuttamaan sitä tosiasiaa miksikään, että miestäni tämä IHAN VÄÄRÄ VESSAPAPERI vain huvittaa suunnattomasti. Omaa suhtautumistani asiaan voin siis muuttaa, eli se suurenee, mihin zoomaan. Kuinka se tehdään? Tästedes keskityn vain niihin positiivisiin asioihin, joita vessassa edelleen on. Annan onnenbambun, mäntyjen, simpukoiden ja kivien vallata näköaistini ja tuoda mieleeni mukavat muistot. Käsiä pestessäni tuoksuttelen antaumuksella ylellistä saippuaa ja nautin sen raikkaudesta ja puhtaudesta. Niin ja siinä välillä suhtaudun siihen ihan väärään vessapaperiin vain pelkkänä vessapaperina, ilman isoja kirjaimia, sillä sitähän se tosiasiassa on. Vain vessapaperia. Tuleehan koittamaan myös se aika joskus tulevaisuudessa, näiden järkyttävien 24 rullan jälkeen, että on aika hankkia uutta, Oikeaa Paperia. (Voi myös olla, että ihan vaan varalta hypnotisoin mieheni tuomaan seuraavalla kerralla sitä Oikeaa Paperia.)

Asiat koostuvat yleensä monesta osasesta. Mikäli tuijotetaan ja ajatellaan vain vikaa, se suurenee ja saa lopulta niin valtavat mittasuhteet, että hyvät asiat jäävät hiljalleen taka-alalle. Kun taas huomio kiinnitetään positiivisiin asioihin, ne suurenevat ja vika jää kuin itsestään huomiotta, menettää sijan ajatuksista, tai vähintään neutralisoituu sellaiseksi, ettei se herätä enää niin voimakkaita ajatuksia ja reaktioita. Sama pätee parisuhteisiin; jos annat mielesi ärsyyntyä aina jokaisesta puolison tavasta, virheestä, tekemisestä tai tekemättömyydestä, aivosi alkavat työskennellä alitajuisesti näiden ”vikojen” miettimisessä, jolloin negatiiviset asiat suurenevat ja lopulta et näe puolisossasi juuri mitään muuta, kuin valtavan nipun pelkkää huonoa. Pian puolisosi on kuin Yksi Suuri Virhe ja koska aivosi haluavat saavuttaa aina parempaa ja välttää kärsimystä, alat todennäköisesti reagoimaan ajatuksiesi tuomiin tunteisiin ja yrität epätoivoisesti alkaa muuttaa puolisoasi. Koska puolisosi on toki itsenäisesti aistiva, ajatteleva ja tunteva ihminen, hän alkaa ärsyyntyä ohjailustasi, loukkaantuu ja riita on valmis. Puolisosi saattaa alkaa nähdä ikuisen nalkutuksen jatkuessa sinutkin vain Yhtenä Suurena Virheenä ja valitettavasti tunnepuuskien aiheuttamat reaktiot puolin ja toisin saavat aikaan hyvin syviä kuiluja parisuhteeseen, joita voi olla hyvin haasteellista paikata enää omin avuin.

Mikäli sinulla on vaikeuksia hillitä itseäsi parisuhteen kiemuroissa, tietyt isot tai pienet asiat sieppaavat, tai jotkut puolison piirteet (ja onhan niitä) ärsyttävät äärimmilleen, voit aloittaa pohtimalla aina ensin omaa suhtautumistasi tilanteeseen ja kuinka voisit muuttaa omia ajatusmallejasi sen sijaan, että yrittäisit muuttaa puolisoasi huonoin tuloksin. ToSandoo antaa laadukasta ja toimivaa NLP-ohjausta oman itsesi avuksi ja myös puolisot ovat tervetulleita yhteisohjaukseen, jos tuntuu sille, että omin avuin suhde on ajautumassa pian karikkoon. Karikoitahan tulee matkan varrelle aina, mutta niistä voi oppia luovimaan sujuvasti eteenpäin ja ennen kaikkea pariskunnan tulisi oppia nauttimaan siitä matkasta, mitä he yhdessä tekevät. Onnellisten pariskuntien salaisuus piilee monesti siinä, että he yhä näkevät, kuulevat ja tuntevat toisissaan ne positiiviset ja parhaat puolet, joihin aikoinaan ihastuivat ja rakastuivat. Se on se kantava voima pitkälle tulevaisuuteen, vaikka mitä tulisi eteen. Toisen tai itsensä syyttely ei ole tässä maailmassa johtanut vielä mihinkään positiiviseen, vaan asiat etenevät aina parhain päin ratkaisukeskeisesti, sekä omia ajatusmalleja tutkimalla ja muokkaamalla. Avun pyytäminen ei ole koskaan häpeä, vaan se on ensimmäinen askel kohti onnistumista. Sinkut taas tietävät liiankin hyvin, mitä pahin mahdollinen karikko tarkoittaa, kun ero on ollut enää ainoa ratkaisu. Usein erot ovat kipeitä ja jopa vyyhti käsittelemättömiä muistoja, ajatuksia ja tunteita, jotka saattavat estää uuden parisuhteen alkamisen, eikä sinkku ehkä osaa nauttia nykyisestäkään elämästään omin avuin. Se siis suurenee, mihin zoomaat, joten mikäli vanha muisto alitajuisesti yhä vaivaa nykyelämää ja tulevaisuuden suunnittelua, voit hyötyä suuresti esimerkiksi hypnoosista ja NLP-ohjauksesta, jossa opit paremmin itsesi ja toisten ajattelun toimintaa. Tukahdutetut ja käsittelemättömät tunteet epämääräisine ajatuksineen ovat vaarallinen yhdistelmä mielelle, koska ihmisen mieli on samaan aikaan niin väkevä ja hyvin herkkä. Monesti mm. erilaiset unihäiriöt (kuten unettomuus ja painajaiset) johtuvat jostakin erityisen stressaavasta elämäntilanteesta tai muistosta, jonka tunnetilat eivät ole päässeet ehkä kunnolla pintaan ja käsittelyyn, vaan muhivat yhä alitajunnassa häiriten nykyistä elämää. Mieli on siis hyvä renki, mutta huono isäntä. Turvallisessa ToSandoon hypnoosissa voidaan tutkailla ne pahimmatkin muistot, tunteet ja niiden aiheuttamat reaktiot läpi, jolloin ihminen oppii itsestään aivan uusia puolia, oman mielensä ja ajatustensa hallintaa ja elämässä pääsee etenemään jälleen kepein askelin, ilman vanhoja taakkoja. Kun muistojen tuomat ajatukset ja voimakkaat tunteet käsitellään perinpohjaisesti läpi hypnoosissa, ne menettävät lopulta voimansa saada reagoimaan tietyllä lailla ja ikään kuin tyhjenevät ja laantuvat vähintäänkin siedettävälle tasolle. Tunteista jää mieleen toki muisto, mutta entisestä positiivisemmassa valossa ja muistojen tuomat ajatukset eivät häiritse enää normaalista elämästä nauttimista. Niin myötä-, kuin vastoinkäymisissä, ToSandoo on tukenasi. Tutustu myös upeisiin NLP-valmennuksiin ja -koulutuksiin, joista saat itsellesi hyvät eväät onnellisempaan elämään.

Ai niin, mitkä ihmeen capri leggingsit? No joo, saatoin tuota blogin otsikkoa kirjoittaessa olla vielä lievässä tunnekuohussa, koska samaiselta kauppareissulta mies onnistui tuomaan normaalien sukkahousujen sijasta minulle capri legginsit. Eikä miehen noheva letkautus: ”Voisitko vaikka ajatella niitä sukkahousuina, joissa on ääretön kasvunvara polvista alaspäin?” tuonut ihan juuri sitä toivottua lohdutusta, joten jos nyt joku blogin lukijoista haluaa itselleen mustat, 40 denierin capri leggingsit, niin ne lähtevät kyllä postissa tulemaan. ToSandoo on tukenasi.

 

Kerro kaverille

< Edellinen blogi Seuraava blogi>